Ranskalainen visiitti Jerevanissa

Visiitti Jerevanissa, Armenian pääkaupungissa oli itse asiassa turhankin ranskalainen eli liian lyhyt. Kaupunki on todella mielenkiintoinen ja kaunis.Ihmiset ovat joko tosi rikkaita tai tosi köyhiä.Keskiansio on noin 150 euroa. Taksikuski kertoi, että asiat olivat paremmin neuvostovallan aikana. Nyt 10 % kansasta on tyytyväisiä ( oligarkit) ja 90 % tyytymättömiä. Ihmiset noudattavat ikivanhoja perinteitä. Naimisiin mennään 18 vuotiaina neitsyinä. Nuoret parit muutavat miehen vanhenpien luokse asumaan oli asunto yksiö tai palatsi. Ei totisesti toimisi täälläpäin.

Koska en ole mikään auringonpalvoja, minua vaivasi kuumuus ( yli 30 astetta). Illat olivat viileitä, onneksi.

Chanel tyttö lentokentällä

Tytär ja äiti

Tyylikäs kolmikko

Liikennevaloissa

Armenian valtioneuvosto

Ompelijalla

                                                                                     

Näitä pikkubussien käyttämistä   suositeltiin välttämään tuberkuloositartunta vaaran vuoksi. 

   


                                                                               

Tässä kuvia Vernisage-markkinoilta. Sieltä sai kaikkea. Ikävintä minusta oli, että siellä myytiin koiranpentija.
Mattoja oli suuret valikoimat ja hinnoista sai tinkimällä suuret alennukset.

                                                                                

Tämä ostettiin kaverille huippumoderinin keittiön koristeeksi. Antiikki öljyvärimaalaus myyjän mukaan. Haluan uskoa.

   

Tässä kuvia vartioidulta omakotitaloalueelta. Talot ovat todella suuria, pienimmät noin 500 neliömetriä. Alueella asuu rikkaita paikallisia ja ulkomaalaisia eri yritysten työntekijöitä.

Naapurin omakotitalo. Ei ihan Wall Paper tyyliä. Eikä mininkaan.

                                                                               
Nämä kaverukset muuttavat jouluksi kotiin, Helsinkiin.

Nana, maahanmuutaja eli MAMU.

Grande, paluumuuttaja.

                                                                              

Moskow Airport

eli ikävystymistä Moskovassa. Yksi maailman pitkästyttävimmistä asioista on notkuminen lentokentillä. Viimeksi Moskovassa viisi tuntia. Jos parasta lääkettä eli hyvää matkaseuraa tähän tautiin ei ole, niin tiettysti hyvä kirja auttaa aina. Samoin kivoissa kaupoisa kiertely. Nyt viihdytin kirjanseuran lisäksi ottamalla muutamia kuvia.

Lentokentän ainoa kirja- ja lehtikauppa, jossa oli saatavana vain venäjänkielisiä juttuja. 

Epälentokenttämäinen kirjastoravintola.




Hinta euroina.




Täältähän pääsee vaikka maailman ääriin.

 

Kukahan näitä ostaa?

 

 

 

 

 

 

Nämä lähes joka kentän pkolliset.

 

Intiaanikesää odotellessa

Sääihmiset lupailevat vielä  syksyn lopuksi intiaanikesää.Sana intiaanikesä kuulostaa minusta ihanalta, auringonpaahteelta ja hikiseltä. Enkä kaukana todellisuudesta ollutkaan. Nimitääin Wikipedisan mukaan intiaanikesä  (engl. indian summer) tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua. Käsite tulee Pohjois-Amerikasta, jossa intiaanit pitivät syksyllä, yleensä lokakuun puolivälissä tullutta lämmintä säätä suotuisana metsästykselle ja sotimiselle siirtokuntia vastaan.
 
Tässä kaksi ihan erilaista tyyliä. Yhteistä on yksinkertaisuus, värien niukkuus ja  hieno yhdstäminen sekä pukeutumisen vaivattomuus.

 

Kuva: Hanneli blog 

Kuva: What do I wear

 

 The Sartorialist Closer saapui

Olin tilannut kirjan jo  ennakkoon Barnes&Noblelta. Ja kas kummaa, päivää ennen kirjan ilmestymistä sain viestin, että tilaus viivästyy. No, hyväähän kannattaa odottaa. Seuraavana päivänä tuli viesti, että tilaus on peruutettu. En tiedä miksi. No, apu oli todella lähellä, työpaikan vieressä on Akateeminen Kirjakauppa. Sain kirjan sieltä nettikaupasta vieläpä 20 %:n alennuksella.
Scott Schuman on omistanut kirjan äidilleen.

Tässä muutama sivu kirjasta.

Poliisiasiaa

Olin eilen visiitillä Tampereella poliisiammattikorkeakoululla ( ties monesko kerta). Kerron tämän siksi, että haluan suositella tutustumista koulun yhteudessa toimivaan Poliisimuseoon. Se on rehtorin kertoman mukaan suosittu turistikohde. Kävijöitä on vuosittain noin 20 000.

Lisää tietoa museosta löytyy poliisin nettisivuilta. Seuraa teksti on lainattu sieltä.

Tietoa Poliisimuseosta

	Poliisimuseo on kaikille avoin ja ilmainen museo Tampereella Poliisiammattikorkeakoulun yhteydessä.
	Perusnäyttely 900 vuotta poliisin historiaa Suomessa antaa kokonaiskuvan Suomen poliisin toiminnasta ja historiasta keskiajalta nykypäivään asti.
	Vaihtuvat näyttelyt uusiutuvat 1 - 2 kertaa vuodessa. Osa niistä on museon omaa tuotantoa ja osa esimerkiksi muualta maailmasta tulevia poliisien työstä ja historiasta kertovia näyttelyitä.

       Mutta ei tässä vielä kaikki. Koulun alueella on myös harjoituskaupunki. Harjoituskaupunki on kaupunki  pienoiskoossa. Siellä on  mm.  kerrostaloasuntoja,  koulu, ravintola, pubi, apteekki, kauppoja.

Siellä poliisioppilaat voivat harjoitella poliisioperaatioita. Yleisöllä ei ole pääsyä kaupunkiin, siksi tässä       muutama kuva sieltä. Kaupunki on herättänyt kiinnostusta     myös kansainvälisesti.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   

Sinistä ja vielä sinistä

Kuvat LOVE MARGS