Tätä etsin

Tämä Acnen pusero on ollut hitti syksyn muotiviikoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että se sold out lähes joka kaupassa. Ainakin oikea koko. Mutta jatkan etsintää. Tämähän minulta vielä puuttuu.

                                         Kuvat Google

Ranskalainen visiitti Jerevanissa

Visiitti Jerevanissa, Armenian pääkaupungissa oli itse asiassa turhankin ranskalainen eli liian lyhyt. Kaupunki on todella mielenkiintoinen ja kaunis.Ihmiset ovat joko tosi rikkaita tai tosi köyhiä.Keskiansio on noin 150 euroa. Taksikuski kertoi, että asiat olivat paremmin neuvostovallan aikana. Nyt 10 % kansasta on tyytyväisiä ( oligarkit) ja 90 % tyytymättömiä. Ihmiset noudattavat ikivanhoja perinteitä. Naimisiin mennään 18 vuotiaina neitsyinä. Nuoret parit muutavat miehen vanhenpien luokse asumaan oli asunto yksiö tai palatsi. Ei totisesti toimisi täälläpäin.

Koska en ole mikään auringonpalvoja, minua vaivasi kuumuus ( yli 30 astetta). Illat olivat viileitä, onneksi.

Chanel tyttö lentokentällä

Tytär ja äiti

Tyylikäs kolmikko

Liikennevaloissa

Armenian valtioneuvosto

Ompelijalla

                                                                                     

Näitä pikkubussien käyttämistä   suositeltiin välttämään tuberkuloositartunta vaaran vuoksi. 

   


                                                                               

Tässä kuvia Vernisage-markkinoilta. Sieltä sai kaikkea. Ikävintä minusta oli, että siellä myytiin koiranpentija.
Mattoja oli suuret valikoimat ja hinnoista sai tinkimällä suuret alennukset.

                                                                                

Tämä ostettiin kaverille huippumoderinin keittiön koristeeksi. Antiikki öljyvärimaalaus myyjän mukaan. Haluan uskoa.

   

Tässä kuvia vartioidulta omakotitaloalueelta. Talot ovat todella suuria, pienimmät noin 500 neliömetriä. Alueella asuu rikkaita paikallisia ja ulkomaalaisia eri yritysten työntekijöitä.

Naapurin omakotitalo. Ei ihan Wall Paper tyyliä. Eikä mininkaan.

                                                                               
Nämä kaverukset muuttavat jouluksi kotiin, Helsinkiin.

Nana, maahanmuutaja eli MAMU.

Grande, paluumuuttaja.

                                                                              

Isabel Marantit lähdössä lomalle

Alku aina hankalaa...

Pohdin pitkään tuota blogin nimeä. Suomalainen vai ei? Päädyin lopulta nimeen: Parhaat Vuodet, siksi, että elämme joka hetki parhaita vuosiamme, usein tosin oivaltamatta sitä itse.

Jo kliseeksi muodostunut sanonta tartu hetkeen, carpe diem, on niin totta. Nuorena haluaa kasvaa nopeasti aikuiseksi, vanhana muistellaan nuoruutta, talvella odotellaan kesälomaa ja talvesta asti suunniteltua lomamatkaa, pienten lasten kasvua isommaksi, poika/tyttöystävän löytämista, lottovoittoa, asuntolainan loppuunmaksua ja niin edelleen. Mitä me teemme väliaikoina.

Nyt elelen tätä hetkeä ja ajattelin kirjoitella minua kiinnostavista asoista, vaikka ei aina ehkä niin miellyttävistäkään. Toivottavasti blogin tyyli tässä ajan mittaan selkeytyy ja olematon valokuvastaito kehittyy. Tällä hetkellä odotan uutta perheenjäsentämme, parin viikon ikäistä labradorinnoutajan pentua.Parin viikon päästä pääsemme tutustumaan häneen.


Kesän ensimmäinen pioni.

Kesän viimeiset iirikset.